Ahoj!

Ei en ole kuollu.. Oon vaan hieman ahdistunut. Kaikki asiat on kussu vähän turhankin hyvin.

Mulla oli töitä, mutta parissa tunnissa olin taas työtön. Palkkatuki, ah, mikä ihana asia! Tosiaa menetin ne työt heti kun olin ne saanu palkkatuen takia. Nyt mietin, et mitäs nyt... Koulukin meni kesken, koska plääh.... Aattelin kokeilla kuntouttavaa työtoimintaa seuraavaks, jos siit vaikka kehkeytyis jotain, se edellyttää että pääsisin työkkäriin jonkun työntekijän juttusille... 

Pitäis "uskaltautua" käymään Helsinki Mission päivystyksessä. Ihan vaan siks, että sais jutteluseuraa ja saisin purkaa ajatuksiani. En halua mennä terveyskeskuksen psyk. hoitajalle, koska ne ahdistaa mua hirveesti. Helsinki Missiosta tykkäsin ja aattelin tosiaa uusiks hakeutua asiakkaaks. Mulle tosin lääkäri ehdotti mielenterveystalo.fi'n palveluita. Lääkkeet on alkanu vaikuttaa, joka on positiivinen asia, vihdoin löyty mulle sopiva lääke. 

Oon tosi ahdistunu ja mun on täl hetkellä hyvä olla vaan Nikon kanssa. Oonkin sen kans viettäny aikaa viimeset pari viikkoa, ehkä vähän liikaakin. Huomenna pitäs mennä kotiin. Siivoomaan and stuff.. Haluisin vaihtaa kämpässä sisustusta ja oonkin ettiny sellasta tv-taso/vitriini/hylly systeemiä telkkarin kanssa. Ei vaa löydy tai jos löytyy nii on nii pirun kalliita. Kai sitä jotain keksii....

Oon tässä parin päivän aikana miettiny, et mitä haluan elämältä, et mikä musta tulee isona. Oon miettiny mikä mua kiinnostaa tai missä oon hyvä. En osaa oikeestaan mitään; en piirtää, soittaa,laulaa.... Vaikeeta olla ihminen taas. Ei oo vaa tullu naaman eteen sitä "mun juttua"....

Eiköhän siin ollu vähän viime aikojen kuulumisia :) Kyllä tää tästä taasen!

Loppuviikosta tulee mahdollisesti videota huhtikuun lemppari hankinnoista, koska Ebay postia on tippunu postiluukusta iha mukavasti :D

Ole lähellä nyt ja ikuisesti

17.4.2013 mun elämä muuttui pysyvästi. Sain kauan kaipaamani lemmikin! Typy siis on asustanut mun kanssa kaksi vuotta! Uskomattoman nopeesti menee aika... Muistan kun haettiin Typy mun luokse ja olin kaiken hommannu valmiiks. Typy pyöri ja hyöri tutkien joka kolosen ihmetellen. Ekan yön jälkeen aattelin et oli virhe, koska toinen itki vanhaan kotiin ja uutta paikkaa. Mä en ollut nukkunu kunnolla ja menin sohvalle istumaan. Siinä mietin, et tein virheen, samassa tää pikkunen hyppäs mun syliin, painautui kerälle siihen ja alkoi kehräten nukkua, se oli rakkautta heti! <3

Tää kuva on mun ja Typyn ensi tapaamisesta. Käytiin siis kattomassa Typyä ja sit aloin miettimään, että otanko kissan itselleni vai en. Niko oli sitä mieltä, että pakko ottaa, koska kissa rakastui muhun heti.... Typyhän on meidän ystävä pariskunnan kautta hankittu, koska he eivät voineet pitää pikkusta ja jos mä en olis ottanut typyä, olis tää nukutettu pois... Niko oli nähny Typyn mua ennen muutamia kertoja ja kertoi aina, kuinka se kissa oli taas ihan pölvästi :D Voi kuinka voi rakastaa tuollaista pientä näinkin paljon?<3

Ilahdutan teitä lukijoita Typy kollaasilla! Ihana kattella vanhoja kuvia ja muistella uutta. Toivottavasti meillä on vielä monta vuotta edessä! <3

Ja saihan Typy viime vuoden syyskuussa itselleen kaverin ja nyt he ovat erottomattoma ystävät<3 Vaikkakin mamman hermoja vähän raastaa välillä näiden toheloinnit ja "fiksut" ideat.... 

Palataan taas!

Oon ollu vähän kipeenä tässä ja Niko on passittanu mut sohvalle löhöömään, en saa tehdä mitää :( 

Aattelin että tekisin kuulumisista videota lähipäivinä ja sitku oon parantunu, oisko jees? :) 

Uudet silmälasit!

Mulla on vihdoin uudet silmälasit! Nää maksoi Nissenillä 79€ ja näöntarkastus oli ilmanen. Harmikseni todettiin optikon kanssa, että mun näkö on heikentynyt... Mulla on lasit siis kaukonäköä varten, mutta pidän laseja kyllä melkein koko ajan. Jotenkaan ei silmät suostu näkemään ilman näitä.

Tällä kertaa halusin valita erilaiset lasit kun mulla viimeks oli. Mun vanhat lasit oli aivan totaallisen rikki, joten uudet lasit oli enemmän kun tarpeen. Onhan nää nyt iha erilaiset mihin oon tottunu, mutta tykkään näistä :D Nää ei oo kokonaan mustat, vaikka ne siltä näyttää. Näissä on sellanen lilan vivahde, joka näkyy kirkkaassa valossa. Mustat ei olis sopinu ollenkaan, kun se on liian "kova" väri mun kasvoille ja olis heittäny mun naaman täten ihan kalpeeks.

Mitä mieltä, oonko ihan kauhee näillä? :D

Pullo pöytään eioo huolen häivää....

Teksti sisältää oksennusta and stuff....

Pääsiäinen.... Moni suomalainen huomaa että on monta vapaata peräkkäin, joten siinä syy ryypätä pari päivää putkeen! Minäkin huomasin saman ja eilen aukesi sitten tölkki jos parikin. Hyvää musiikkia ja seurana ihana mies. Siitä sitten baariin ja kaikki meni mainiosti! Tanssin ja tutustuin uusiin ihmisiin. Pöytään istumaan ja siinä vaiheessa huomaan kuinka päässä oikeesti pyörii, oksettaa ja kaikki on epäselvää. Ilta loppuikin siihen, että mä seurasin Nikoa itkien, ei siitä enempää. Taksilla kuulemma ollaan kotiin tultu. Saldona on se, että mun polvet auki, turvonnu ja mustelmilla.

Kotiin kun päästiin juteltiin Nikon kanssa mikä meni pieleen. Tunnen kuinka oksennus alkaa nousta kurkkuun ja huippaa. Eikun vessaan ja päivän safkat ylös. Mä makasin suihkun lattialla ja oksensin, vesi valui mun päälle päällä olevasta suihkusta. Mä oksensin, itkin, tärisin ja pelkäsin. Mulla ei ole IKINÄ ollu noin kamala olo. Ihan tosi, kenellekään ei halua tollasta oloa, ei edes vihaamalleen ihmiselle. Mä itkin koska mua pelotti se, että oonko mä kunnossa. Aattelin jo että os puhelin olisi lähellä, niin olisin soittanut hätäkeskukseen, koska olin itsestäni huolissani. Mulla ei pysyny vesi sisällä, mä vaan oksensin. En oo koskaa pelännyt noin paljon.

Aamulla herätessä huomasin ekana sen kuinka Niko nukkuu mussa kiinni aivan huolissaan. Sitten huomasin oksennukset ämpärissä ja sen kuinka en voinu pitää silmiä auki tai kiinni. Mulla ÍKINÄ ei ole ollut tollasta krapulaa, se oli kuolema. Mä yritin selvittää päätäni, mutta ei mikään onnistunu. Sohvalla sain nukuttua lisää hetken, kiedoiduin kylmän pyyhkeen sisälle. Siitä heräsin ja kuuntelin kuinka Niko nukkui makkarissa. Sain itteni ylös sängystä ja sain juotua vettä ja tein leivän, joka onneks pysy sisällä....

Otin itselleni vesipullon ja kiedouduin sohvalle huopaan. Sitten aloin tosissani miettimään. Nyt menee korkki kiinni. Ei varmasti lopullisesti, mutta ei tosiaan pitkään aikaan yhtään mitään alkoholia. Alkoholista ei saa mitään hyvää, ei siis mitään. Menee rahaa, saa huonon olotilan, useimmiten se maistuu kans paskalta...... Eilisetkin rahat oltais voitu käyttää vaikka leffaan ja syömään menoon, johonkin kivaan tai vaihtoehtoisesti säästöön. Mutta voi kun ihmislapsi on tyhmä ja käyttää rahansa kurkusta alas menemiseen. Kuten sanoin ikinä ei oo ollu tollasta olotilaa ja Nikokin aidosti huolestui, niin se avas mun silmät. En halua enää myrkyttää kehoani tollasella paskalla. Nyt riittää! Etsin muualta sen mielihyvän tunteen, kuten ystävistä tai vaikka liikunnasta.

Lisäks mietin sitä, että ehkä mun juomaan laitettiin jotakin. Koska näin esim. hallusinaatioita ja meinasin hypätä alas sillalta.... Mutta itseäni saan syyttää, että menin juomaan.

Ilman alkoholiakin voi olla kivaa! Baariinkin voi mennä ihan vaan vesi/limulinjalla ja tanssia ja nähdä tuttuja :) Mä aion nyt nauttia raittiista elämästä ja toivon ettei kukaan tuttu/kaverti painosta mua juomaan. Kaikelle on tarkoitus ja eilinen aukasi mun silmät.

Toi kuva on tossa sen takia, koska toivon että se olisi viimeinen kuva musta, kun oon noissa meiningeissä. Kaikenlisäks näytän paremmalta ilman pulloa ;) vitsivitsi.....

#kehukumppania

Blogeissa kiertää tämä haaste ja päätin tarttua siihen. Tarkoituksena on siis kehua omaa kumppaniaan ja kertoa miksi tätä rakastaa. Lisäksi on neljä erilaista kysymystä joihin vastataan!

Me ollaan Nikon kanssa seurusteltu nyt suunnilleen 5 ja puoli vuotta eli tänä vuonna vietetään meidän 6 vuotis päivää. 6 vuotta on aika pitkä aika, enkä ikinä uskonut että pysyisin näinkin kauan suhteessa. Meillä on hyviä ja huonoja hetkiä, kuten suhteessa kuuluukin. Me pystytään viettämään yhdessä ja erikseen aikaa, eikä se haittaa meitä. Molemmat tarvii sen oman ajan, jotta jaksaa sitten olla toisen kanssa. Mun mielestä on aina ihanaa nähdä Nikoa "pitkän ajan" jälkeen ja se pitkä aika voi olla paristä päivästä viikkoon. Meillä on useimmiten yhdessa hauskaa, mutta osataan kans olla "aikuisia" ja keskutella asioista. Välillä se keskustelun avaaminen on vaikeaa, mutta molemmille tulee parempi mieli kun saadaan asioista keskustelua.

1. Milloin olit viimeksi ylpeä kumppanistasi? 
Mä oon Nikosta ollu ylpee viimeks tänään. Se kuinka upeesti se tekee tota musiikkia, nii saa mut aina hämmästymään. Se osaa sen homman ja en voi kun olla ylpeä siitä! Tossa vieressä se nytkin on kuulokkkeet päässä ja ilme niin keskittyneenä, etten viitti häiritä :')

2. Mihin piirteisiin alunperin ihastuit kumppanissasi?
Ihastuin siihen, kuinka avoin Niko oli. Kertoi melkeinpä heti paljon asioista itsestään. Oltiin todella samanlaisia ihmisiä ja Nikon kanssa tuntui luontevalta ja mukavalta jutella. Meidän huumorintaju oli kans niin samalla tasolla, että toisen ei tavinnu paljoa sanoa, kun toinen jo nauroi. Ollaan kyl vieläkin ihan pöpejä päistämme :D Eikä tuon herran ulkonäössäkään ollut moittimista ;)

3. Mikä on parasta parisuhteessanne?
Parasta on se kun vietetään yhdessä aikaa ja suunnitellaan jotain kivaa tekemistä. Esim. Nikon kanssa on tosi kiva käydä laivalla! Meillä on samat kiinnostuksen aiheet ja musta on ihanaa kun ei tarvii toisen kitistä, että toisen jutut ei kiinnosta toista. Kivaa on kans ihan vaan olla samassa huoneessa ja viettää aikaa, ihan vaan vaikka molemmat tekis omia juttujaan. Musta on ihanaa kun Niko on tossa vieressä. Mulla on sillon tuttu ja turvallinen olo :) Parasta on kans nukkua Nikon vieressä ja välillä ihan vaan makoillaan sängyssä, se on mun mielestä tosi nautinnollista :)

4. Mitä toivot teille tulevaisuuteen?
Mä toivon, että saadaan molemmat sellasta työtä jossa on hyvä olla. Toivon, että pysytään terveenä ja positiivisen iloisina. Tulevaisuudessa haluan asua Nikon kanssa vielä joskus yhdessä ja mennä naimisiin, sekä mahdollisesti saada lapsia. Toivon, että Niko pääsis toteuttaa unelmaansa musiikin parissa ja olisi itse ylpeä siitä mitä tekee.

<3

Postausta kuvittaa mun lempi kuvat meistä. tarvitaan selkeesti uusia kuvia :)