28.2.2016

Ajatuksia paperille

Mä en oikein tiedä mistä aloittaa, mut eiköhän tää tästä etene. Kello on jo yö, kun taas tuli fiilis kirjottaa tätä tekstiä.

Oon monta kertaa alottanu kirjottaa tekstiä itsetunnosta, mut oon joka kerta poistanu sen. Mulla on vaa joka kerta tullu fiilis, et se teksti on paskaa ja mulla ei oo oikeutta kirjottaa asiasta. Mut ehkä tää teksti näkee vihdoin päivänvalon. Ja en ees tiiä käsitteleekö tää sitä itsetuntoa vai mitä, mut eiköhän sen nää sit siinä vaiheessa kun klikkaan tota "julkaise" nappulaa.

Oon aina ollu tyttö, joka ei oo suosittu. Mulla on aina ollut pienet kaveripiirit ja samat tutut ihmiset ympärilläni. Tässä on vuosien aikana tapahtunut paljon ja osa ystävistä on jäänyt. Ollaan aina oltu kavereiden kanssa niitä "erilaisia". Yläasteella meidän porukka aiheutti muissa vaan naureskelua ja pitkään katsomista. Yläasteella moni lähtee etsimään sitä omaa itseään ja mä tein samoin. Hetken aikaa yritin joskus olla myös sitä massaa ja pukeutua rauhallisemmin ja olla niinkuin muut. Tähän aikoihin aloin myös seurustelee ekaa kertaa vakavasti ja suhde onkin ollut mun pisimpiä.

Kuten sanottu osa kavereista jäi mun elämään ja osa häipyi. Osasyy siihen, että kaverit katosi olin minä itse. Mitäs vittua olin niin umpirakastunu, etten nähny muutakun kaiken ruusunpunasena ja ajan vei tää suuri rakkaus. Tutustuin myös uusiin ihmisiin, mutta ei ne ollut oikeanlaisia mulle. Tutustuin parhaaseen ystävään, Ennaan, paremmin ja siitä asti ollaan oltu erottomattomia. Enna sanoo mulle, että oon kaunis ja upee ihminen, myös niinä huonoina hetkinä. Se merkkaa niin paljon, kun ihminen kenestä välittää noin paljon kertoo tollasia asioita.

Kattelen usein mun vanhoja kuviani, viime aikoina vielä enemmän. Se masentaa mua ihan vitusti. Kuinka oon voinu olla joskus niin ällöttävä? Siis oikeesti, mun paino on ollut ihan järkyttävä ja se mun ulkomuoto.. Miks oon päästäny itteni siihen kuntoon? Kuvia selatessani oon huomannu sen kuinka oon lihonu ja sit oon taas ollut laiha jossain välissä ja sit taas kiloja tullu ryminällä lisää. Okei, mun elämässä on tapahtunu paljon tässä ja se varmasti on vaikuttanut asiaan. Oon saanu laihdutettua tässä melkein 15kiloa ja alan ite näkee vihdoin tuloksia. En häpee itteeni, useimmiten. Oon hyväksyny sen, että tällänen mä oon ja musta joko tykkää tai sit mua kattoo inhoten. Jos mua olis joku kattonu nenänvartta pitkin pari vuotta taakse päin, olisin vajonnut niin itseinhoon. Olin sillon tosi haavoittuvainen ja otin liikaa itseeni toisten mielipiteistä.

Oon kans tutustunut uusiin ihmisiin tässä. Tosin pari juttua saa mun pään aivan sekaisin ja en tiiä mitä ajatella. Ihmissuhde jutut on kivoja vai mitä? Oon kans kuullu tässä niin erilaisia näkökulmia asioihin, et en tiiä mitä pitäis ajatella. "Toi sun itsevarmuus on seksikästä. Kiva, että voit olla noin omaitses mun seurassa" ja "Toi sun itsevarmuus pelottaa ja häiritsee mua". Mun pää on nii sekasin. Mut asioilla on tapana järjestyy, toivottavasti.

Mut mun itsetunto tällä hetkellä on noussut siitä mitä se on ollut. Mua ei saa helposti enää nujerrettua, vaikkakin mulla on niitä huonoja päiviä, kun peilistä kattoo takas joku ällötys. Oon kans vihdoin alkanut löytää sitä omaa tyyliäni, joka on vaan kiva juttu. Oon "muovannut" itestäni sellasen ihmisen mikä miellyttää omaa silmää. On tullut lävistyksiä ja meikkaustyyli vähän vaihtunu. Ostan vaatteita mistä tykkään. Myös ihmiset mun ympärillä on vaikuttanut mun tyyliin. Oon suurimman osan kavereideni kanssa samantyylisiä.

Mä oon kaunis, sä oot kaunis. Mä oon upee ja vahva persoona. Mä en ole täydellinen, mutta ehkä joskus oon. Välillä vaan tuntuu, että en riitä ihmisille tälläsenä kun oon. Miks mä en riitä? Miks mä oon ihmisten kanssa kenelle mä en riitä. Jep, elämän suuria kysymyksiä....

Tulipa sekava postaus, pahoittelut!
Muista! Olet ihana♥

23.2.2016

Viime aikoina...


Viettäny aikaa pikkuveljen kanssa. Käytiin kattoa mummua sairaalassa, Mummusta on kova huoli. Lisäks käytiin meidän vanhalla hoitotädillä. Oli kiva muistella vanhoja. 

Kaivannut meidän team Villasukkia :( Kauhea ikävä näitä tyttöjä.. Nähdään onneks ainakin toukokuussa! ♥

Ollu "päivä oluella" parhaassa seurassa :D Lime lonkero...♥

Kuunnellu Spotifya luvattoman paljon... En kestä ku toi mun premium loppuu.. Pakko varmaa hankkia lisää aikaa siihen :D 

Ottanu itestäni kuvia ja kokeillu uutta :D Septum on feikki, mutta uuden nenäkorun sain, kiitos Ennan♥ Tehtiin siis Ennan kanssa tilaus Grazy factorylle.

Vihdoin parantunu siitä inhottavasta flunssasta! 

Tehny töitä ja nauttinu niistä, jännä :D

Hurahtanu taas aikuisten värityskirjaani. Värittäny nyt joka päivä. Se on niin kivaa aivot narikkaan puuhaa :)

Harrastanu paljon erilaista hyötyliikuntaa.

Hengannu Ennan kanssa paljon . Piti mennä Brennan Heartin keikalle, mut mä en selvinny baariin asti :D Taksilla kotiin Ennalta ja nukkumaa. Meni vähän liian lujaa, mut oli kiva ilta! Lisäks ollaa Ennan kanssa tehnty niin ihania suunnitelmia, et osa pitää ainakin toteuttaa :) 

Oon suunnitellu päiväreissua Tallinnaan. Ehkä maaliskuussa? 

Rakastanu ihania karva lapsiani. Yks aamu heräsin siihen, et Typy nukku mun selän päällä ja Jörre tuhisi kainalossa. Rakkautta, niin paljon rakkautta♥

Oon nauttinu yksinkertaisista asioista. Päiväkahvi, aurinko, pieni kävelylenkki..

Fiilistelly että huhtikuussa räjähtää Hartwall areena! En jaksa odottaa! #anttionpeto

Kattonu leffoja ja sarjoja kans ihan liikaa...




13.2.2016

Ystäväni mun♥

Ystävänpäivä, joka vuosi se tulee nurkan takaa ja yllättää. Tosin oon sitä mieltä, että ystävänpäivä on joka päivä. Pitää olla kiitollinen, että on saanut läheisiä ja ihania ihmisiä lähelle ja elämään jakamaan ilot ja surut. Joskus tuntuu, että ystäviä pidetään itsestäänselvyytenä, mutta mä en ainakaan. Jos sä teet jotain väärää mikä satuttaa, loukkaa tai jotain muuta ystävääsi, niin sä voit menettää sen. Ystävyyttä on erilaista ja mä oon aivan super onnellinen mun ystävistäni!♥ 

Enna♥

Enna on ihan mahtava tyyppi ja niin helvetin tärkeä! Meillä voi helposti mennä aika paljonkin aikaa et ei jutella, mut sit taas ku juttelee, nii tuntuu et mitään taukoa ei ees ole ollut. Meidän jutut on ihan omaa luokkaa ja meillä ei oo koskaa tylsää hetkeä tai ei olla ikinä hiljaa :D Oon Ennan tuntenu nyt n.6 vuotta :) Tapasin Ennan mun exän kautta ja sillon pelkäsin tota ihmistä iha sikana.... tavattiin oikeestaa ekaa kertaa kunnolla kahdestaan, kun mentiin yks aurinkoinen kesäpäivä Hietsuun ottaa aurinkoa. Voi sitä päivää! :D Enna on se, kuka tietää musta paljon asioita. Välillä jopa liikaa :D Välillä vihaan tota ihmistä iha täysillä, mutta on se vaan niin helvetin rakas, ettei siitä voi luopua!♥ Enna on yks tärkeimmistä ihmisistä mulle ja se kuka sanoo aina sen mitä ajattelee ja sen mikä on oikein, vaikkakin se satuttaa, mut tää on se, kuka saa mut taas järkiini :D
 Enna, mä rakastan sua ihan homona!♥

"Moi Annin lukijat! Hahhaha mua naurattaa edelleen joka kerta, kun puhutaan tosta Annin kaa kuinka se pelkäs mua aluksi. Musta se on niin käsittämätöntä ja aivan pöljää!! grinhymiö:D Onneksi tuo pääsi pelostaan yli, muuten olis monet hauskat hetket jääny nauramatta ;D Nähtiin kunnolla vissiin Hietsureissulla joskus, ja sen jälkeen ei oo kumpikaan lähtenyt kulumallakaan toisen elämästä. Annin kaa ei tuu ikinä tylsää, ihan sama mitä tehdään tai mistä puhutaan niin aina saadaan hyvät naurut aikaseks. Anni vei joskus mut ekaa kertaa Tallinnaan, kun en ollut käynyt IKINÄ laivalla! Ihan paras reissu, pitäis mennä taas uudestaan!! Muutenkin Anni on ollut kaikenlaisissa tilanteissa mukana, niissä parhaissa ja sitten niissä vähemmän parhaissa – enkä kyllä tiedä, että kuka muu olisi ollut mun tukena niissä tilanteissa, ellei Anni. Parasta Annissa on se, kuinka hauskaa sen seurassa on. Ihan sama onko millanen päivä, niin naurulta ei voi välttyä. Ja fiilis paranee heti 110%. Annille voi kertoa mitä vaan ja voi valittaa mistä vaan. Anni on aina mun puolella. Sitä paitsi, Anni tietää musta liikaa. Sen on pakko olla mun paras ystävä forever.♥"


hearthymiö
Team Villasukat: Anni ja Elinat♥

Tutustuin Ewwuun joskus vissii Irc-Galleriassa.... Ei voi muistaa, siitä on kauan aikaa! Ei oltu niin läheisiä, mutta juteltiin päivittäin ja kerrottiin paljon erilaisia juttuja toisillemme. Taidettiin nähdä ekan kerran joku pari vuotta sitten ja samalla tutustuin E:hen :) Meistä tuli nopeesti tärkeitä toisillemme ja meidän tiimi on ihan paras!♥ Meillä on aina hauskaa ei tarvii ees keksii mitää tekemistä. Parhaita hetkiä on ollut ne, että ollaa vaa istuttu jossakin ja höpötetty kaikkea mahdollista ja otettu tietty ihan parhaita kuvia :D Välillä näitä tyttösiä tulee tosi kova ikävä, mutta onneks meillä on oma facebook ryhmäkeskustelu ja whatsapp ryhmä! :) En ees oikein muista mistä toi nimi team Villasukat tuli, mutta se on vaan paras :D
 Mulla on ikävä teitä tytöt ja ootte rakkaita!♥

Ewwu:
"Oot ihan  paras ihminen ja sun kanssa on ihana viettää aikaa :)"

E:
"Oot mun mielestä ihana, hauska ja avarakatseinen ihminen, jonka kanssa on hirmu mukava viettää aikaa♥"

S♥

Mun serkku ei siis tykkää esiintyä netissä, mutta halusin hänet tähän ja ihan syystä! Mun serkku on yks mun elämän tärkeimmistä ihmisistä ja ollaan koettu paljon yhdessä. On iloa ja surua. Menetystä ja ihania hetkiä. Mä en vaihtais päivääkään pois tästä meidän suhteesta! Ollaanhan me tunnettu sentään mun koko elämä. Parempaa serkkua sais toivoa... Välillä ollaan kans riidelty nii paljon, että pari kuukautta meni silleen, että ei puhuttu ollenkaan ja mökötettiin :D Ollaan myös reissattu paljon yhdessä ja aina meillä on uusia reissu suunnitelmia. Tän ihmisen saa aina kaikkeen mukaan! :) Parhaimmat muistot mun elämästä on koettu serkun kanssa ja toivon että näitä hetkiä tulisi vain lisää! Tää ihminen on kans sellanen järjenääni mun elämässä, että voin vaan olla iloinen. Meidän näkemykset tietyissä asioissa eroaa tosi jyrkästi, mutta ei me toisiamme tuomita (useemmiten :D) Juteltiin et miten tän meidän jutun vois kertoa muille, mut ei tätä voi. Tää on ainutlaatuista ja sanoja ei tarvita :) Välillä riittää ihan se, että tietää et toinen on siinä, eikä mene minnekään♥
S, kiitos että oot osa mun elämää, oot todella rakas ja sä tiiät sen!♥