#tbt

TBT eli throwback thursday! Aattelin linkkaila tänne vähän vanhoja kuvia, 

katsotaan mitä saadaan aikaseksi :) 

Alla olevat kuvat taitaa olla 2008-2010...? En yhtään ole kyl varma asiasta :D

Nää seuraavat on sit hieman uudempia "vanhoja" :D

Sori kuvaspämmiä! :D

Happy pills

Aattelin tänne blogiin kirjotella aiheesta, joka on päivittäin mun elämässä: Masennus
Tein netissä (linkki) BDI-kyselyn, että mikä on meno nyt. Mä en henkilökohtaisesti itse usko niihin kovinkaan paljoa, mutta ovat suuntaa antavia. Sain tälläisen tuloksen:

Testin tulos on 24 pistettä.

Kohtalainen tai keskivaikea masennus.

Sama se oli kuin viimeks lääkärin vastaanotolla. Samalla reissulla uusittiin vähän lääkkeitä ja keskusteltiin mun avun tarpeesta. Tultiin tulokseen että selailen Mielenterveystalon sivuja ja valitsen sieltä mikä mun oloa helpottaisi. Mä päädyin masennuksen nettivalmennukseen. Lääkäri laittoi mulle lähetteen ja nyt oottelen, koska lähete hyväksytään, jotta pääsen aloittamaan. Mä kun en viihdy kenenkään vastaanotolla puhumassa ongelmistani, niin  toi kuulostaa mulle sopivimmalta. Lääkäri oli samaa mieltä. 

Tässä siis lääkkeet joita syön tällä hetkellä. 

Ketipinor ja Unital on tarvittavia lääkkeitä. Unitalia en oo syöny pariin viikkoon, koska toi Valdoxan on melatoniini pohjainen lääke, niin se nukuttaa. 

Näillä mennää nyt!

Ihanaa illanjatkoa kaikille!<3

Mahtava päivä!

Tänään se tapahtui!
Näin ekaa kertaa mun blogin lukijan. Sovittiin Kamppiin neljäks treffit ja mentiin kahville, aika meni kuin siivillä! :) Pari tuntia höpöteltiin niitä näitä ja mä uskon että tästä tulee vielä ystävyys :) Molempien nimi on Anni, molemmat asuu yksiössä ja molemmilla on kaks kissaa! :D hahaha, aika mahtavaa :) Kuulemma Anni on bongannut mut aikoinaa Kaapelitehtaalla Colors festareilla ja ne festarit tais olla 2010...? :D Anni on lukenut mun blogia kuulemma todella monta vuotta. Ihan sairaan ihanaa että tää tytsy otti muhun yhteyttä! :) Oot ihana<3

Ollu tänään niin mahtava päivä, että voi vaan hymyillä! :) 

Kävin ennen treffejä hakemassa leffaliput, jotka ostin jo ennakkoon mulle ja kaverille :) Kävin kans kaupoilla hakee muutamasn tärkeen jutun ja ei niin tärkeen :D

hihuhihuhaa<3

Hiuspanta 2,50€ ja uusin Kummeli 3€ :) 

DVD menee pikkuveljelle lahjaks, kunhan ite oon kattonu sen ensin :D

Tässä tän illan tekemiset! :D Syväpuhdistava/sitruuna sekoitus muhii päässä tällä hetkellä. Annan sen pari tuntia hengata päässä :) Sitten kattoo jos jaksaa laittaa ton vaalennuksen kans :) Eli nyt alkoi tukan vaalennus projekti :D Oon viikon verran kattonu ohjeita tukan vaalentamiseen ja toi syväpuhdistava shampoo on ollu monen suosiossa, sitruuna vaalentaa kans tukkaa :) Elean väriä suositteli moni netissä, joten kokeiluun. Eikä ollu ees kallis, n.6€ :) 

Mä jatkan muhimista :D
Nyt Subilta Varasto ja lohisalaattia nassuun! :) 

Tämän hetken kuumimmat biisit

Ajattelin listata tähän biisit, joita kuuntelen tällä hetkellä enemmän kun laki sallii :D Hauskaa huomata minkälainen kausi on menossa, kun tota Youtubea katselee... 

Kuuntelussa on tällä hetkellä J-musiikki, Antti Tuisku ja kunnon konemusiikki. 

Tästä huomaakin mun laidasta laitaan olevan musiikkimaun :) 

Antti Tuisku-Rakkaus on

Antti Tuisku-Läpi jään

Antti Tuisku-Hyökyaalto

Yohio-Sakura falling

Ressu redford ja Jussi Raunio-Prinsessa

Tiesto-Insomnia

Tiesto-Elements of life

Alesso feat. Matthew Koma-Years

Avicii-the days

Ressu redford ja Jussi Raunio-Suomipoika

Caramella Girls-Boogie bam dance

Sonata Arctica-Shy

Scooter - Bigroom Blitz 

Taikakuu-Minä en puhu

Hardwell-Young again

Kommentoikaas teidän lempi biisejänne?! :)

mood: distressed

Täällä kirjoittelee pieni ahdistunut ihmislapsi, joka ei saa unta. Nukahdin hetkeksi ja seuraavaksi heräsin paniikkiin, näin painajaista. Kauheeta sellasta ekaa kertaa pitkään aikaan:

"Eräs rakas ihminen tuli kertomaan mulle, että mun isä on kuollu. Mietin ääneen, että ei se voi olla mahdollista, koska isä on ollu vuodesta 2010 asti Pusulan hautausmaalla. Mulle sanottiin, että pitää mennä ruumiin tunnistukseen Helsingin Meilahden sairaalaan. Aattelin et tää on joku sairas vitsi. Menin muutaman sukulaisen kanssa sinne ja ooteltiin hetki, kunnes meidät päästettiin johonkin huoneeseen. Huone oli kokonaan musta, valkoista sänkyä lukuun ottamatta.

 Siinä sängyllä makas isä. 

En oikein osannu ajatella mitään. Lääkäri tuli kertomaan kuolinsyyn joka oli yksinäisyys."

Tässä vaiheessa mä heräsin ja tajusin, että uni on mun alitajunta ja mä itse "huudan" apua yksinäisyyteeni. Mähän olen siis oikeesti yksin. Mun ainoat ystävät kehen luotan asuu vähintää 40km päässä, joten näkemiset jää todella vähäisiksi.

Oon kans viime päivinä miettinyt mitä mä haluan ja mitä ihmiset hajuavat multa. Mä elän koko aika jonkinlaisessa pelossa, mutta en ole ihan varma mitä mä pelkään. Mä haluaisin nauttia elämästä ja olla oma itseni. Jotenkin noin yksinkertainen asia tuntuu todella vaikealta. Myös se, että aina mun itseni pitäis olla näiden ns. kavereiden luona kyselemässä miten he voivat, mutta ikinä ei multa kysytä kuinka menee. Mä en halua ymmärtää, en nyt, enkä ikinä. Mä oon jotenkin henkisesti ja fyysisesti todella rikki ja kuljen ympyrää elämässäni. Ihmistä ei ole luotu kestämään paljoa ja musta tuntuu, että raja alkaa täyttyä pikku hiljaa. Mä oon ihan loppu vaikka en edes tee mitään. Mulla on olo, että täällä maailmassa ei ole mitään mua varten. Mä olen nää angsti itsemurha jutut itkeny aikoinaan teininä ja olen paljon vahvempi ihminen nykyään. 

Mä en keksi enää, että mitä tekisin. Mun tunteet heittää sadasta nollaan. Mä en edes tiedä, että mitä mä tunnen. Mä en oikein jaksa edes puhua ihmisten kanssa. Pienet asiat saa mut ärsyyntymään ja ahdistumaan. Mä saatan itkeä pienestä asiasta ja suuresta kivusta nauraa. Mä olen hakoteillä itseni kanssa. Mä en saa nukuttua, en vaikka olisin todella väsynyt. Ja siltikään en jaksa nousta sängystä. Mä käyn kävelyillä, etten vaan maksais sängyssä. Välillä mä siivoan neuroottisesti. Mä teen koko ajan jotain, etten vaan pysänhdy paikoilleni hetkeksikään. Siihen oonkin todella väsynyt. Mä en oikein edes muista, koska olen ollu viimeks rentoutunut. Oon  koko aika varuillani ja valppaana, jos jotain sattuu tai tapahtuu.

  Leijun omassa kuplassani...

Musta tuntuu, että tuun häpeemään tätä postausta... Mutta johonkin oli pakko saada kirjottaa. Toivottavasti mulla on rohkeutta pitää tää täällä, jotta voin palata tähän tulevaisuudessa.