Mä en oikein tiedä mistä aloittaa, mut eiköhän tää tästä etene. Kello on jo yö, kun taas tuli fiilis kirjottaa tätä tekstiä.
Oon monta kertaa alottanu kirjottaa tekstiä itsetunnosta, mut oon joka kerta poistanu sen. Mulla on vaa joka kerta tullu fiilis, et se teksti on paskaa ja mulla ei oo oikeutta kirjottaa asiasta. Mut ehkä tää teksti näkee vihdoin päivänvalon. Ja en ees tiiä käsitteleekö tää sitä itsetuntoa vai mitä, mut eiköhän sen nää sit siinä vaiheessa kun klikkaan tota "julkaise" nappulaa.
Oon aina ollu tyttö, joka ei oo suosittu. Mulla on aina ollut pienet kaveripiirit ja samat tutut ihmiset ympärilläni. Tässä on vuosien aikana tapahtunut paljon ja osa ystävistä on jäänyt. Ollaan aina oltu kavereiden kanssa niitä "erilaisia". Yläasteella meidän porukka aiheutti muissa vaan naureskelua ja pitkään katsomista. Yläasteella moni lähtee etsimään sitä omaa itseään ja mä tein samoin. Hetken aikaa yritin joskus olla myös sitä massaa ja pukeutua rauhallisemmin ja olla niinkuin muut. Tähän aikoihin aloin myös seurustelee ekaa kertaa vakavasti ja suhde onkin ollut mun pisimpiä.
Kuten sanottu osa kavereista jäi mun elämään ja osa häipyi. Osasyy siihen, että kaverit katosi olin minä itse. Mitäs vittua olin niin umpirakastunu, etten nähny muutakun kaiken ruusunpunasena ja ajan vei tää suuri rakkaus. Tutustuin myös uusiin ihmisiin, mutta ei ne ollut oikeanlaisia mulle. Tutustuin parhaaseen ystävään, Ennaan, paremmin ja siitä asti ollaan oltu erottomattomia. Enna sanoo mulle, että oon kaunis ja upee ihminen, myös niinä huonoina hetkinä. Se merkkaa niin paljon, kun ihminen kenestä välittää noin paljon kertoo tollasia asioita.
Kattelen usein mun vanhoja kuviani, viime aikoina vielä enemmän. Se masentaa mua ihan vitusti. Kuinka oon voinu olla joskus niin ällöttävä? Siis oikeesti, mun paino on ollut ihan järkyttävä ja se mun ulkomuoto.. Miks oon päästäny itteni siihen kuntoon? Kuvia selatessani oon huomannu sen kuinka oon lihonu ja sit oon taas ollut laiha jossain välissä ja sit taas kiloja tullu ryminällä lisää. Okei, mun elämässä on tapahtunu paljon tässä ja se varmasti on vaikuttanut asiaan. Oon saanu laihdutettua tässä melkein 15kiloa ja alan ite näkee vihdoin tuloksia. En häpee itteeni, useimmiten. Oon hyväksyny sen, että tällänen mä oon ja musta joko tykkää tai sit mua kattoo inhoten. Jos mua olis joku kattonu nenänvartta pitkin pari vuotta taakse päin, olisin vajonnut niin itseinhoon. Olin sillon tosi haavoittuvainen ja otin liikaa itseeni toisten mielipiteistä.
Oon kans tutustunut uusiin ihmisiin tässä. Tosin pari juttua saa mun pään aivan sekaisin ja en tiiä mitä ajatella. Ihmissuhde jutut on kivoja vai mitä? Oon kans kuullu tässä niin erilaisia näkökulmia asioihin, et en tiiä mitä pitäis ajatella. "Toi sun itsevarmuus on seksikästä. Kiva, että voit olla noin omaitses mun seurassa" ja "Toi sun itsevarmuus pelottaa ja häiritsee mua". Mun pää on nii sekasin. Mut asioilla on tapana järjestyy, toivottavasti.
Mut mun itsetunto tällä hetkellä on noussut siitä mitä se on ollut. Mua ei saa helposti enää nujerrettua, vaikkakin mulla on niitä huonoja päiviä, kun peilistä kattoo takas joku ällötys. Oon kans vihdoin alkanut löytää sitä omaa tyyliäni, joka on vaan kiva juttu. Oon "muovannut" itestäni sellasen ihmisen mikä miellyttää omaa silmää. On tullut lävistyksiä ja meikkaustyyli vähän vaihtunu. Ostan vaatteita mistä tykkään. Myös ihmiset mun ympärillä on vaikuttanut mun tyyliin. Oon suurimman osan kavereideni kanssa samantyylisiä.
Mä oon kaunis, sä oot kaunis. Mä oon upee ja vahva persoona. Mä en ole täydellinen, mutta ehkä joskus oon. Välillä vaan tuntuu, että en riitä ihmisille tälläsenä kun oon. Miks mä en riitä? Miks mä oon ihmisten kanssa kenelle mä en riitä. Jep, elämän suuria kysymyksiä....
Tulipa sekava postaus, pahoittelut!
Muista! Olet ihana♥
